Ikävöinkö ihan oikeasti,
vai kaipaanko takaisin vain tuttuun ja turvalliseen?
Ikävöinkö häntä, vai pelkäänkö vain jäädä yksin?
Ikäväni on joka tapauksessa saatanan kova.
Pystynkö elämään hänen, entä itseni kanssa,
kaiken sen jälkeen mitä on tapahtunut.
Onko liikaa salattavaa vai voiko salaisuuden pitää jos se vain satuttaa toista liikaa?
Toiminko väärin häntä, entä itseäni kohtaan?
Mitä haluan?
Häneltä, entä itseltäni?
Tekeekö hän minut onnelliseksi?
Onko kaikki jo omilla teoillani pilattua,
vai voiko rakkaus kestää todella kaiken?
Saanko anteeksiannon, haluanko sitä?
Olen hukassa.
Selite:
Liian paljon kysymyksiä, vailla vastausta. Kertooko se, että pitäisi antaa vaan olla?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vaikeita kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia kuin elämällä eteenpäin...