Nimetön

Jos nostaa jalat ikkunalaudalle,
näkee taivaan varpaiden välistä.

Pisaroiden nuolevan ikkunaa.

Katulampun särisevä valo osaa muistuttaa,
sillä on hyvä tapa satuttaa.

Jos vain osaisin kuohuttaa ajatuksiasi,
niitä aaltoja, jotka osuvat sisälläsi seinämiin.
Kun vain ei oltaisi niin arkoja.

Et kuule, vaikka osaan lauseesi lopettaa.
Etkö rautalankaa syömälläkään voi ymmärtää.

Joskus jopa pahoittelen sitä,
mutta joka kerta se tuntuu siltä, kuin olisi nielaissut kokonaisen sipulin tai paskantanut imperiumin.