Mylly,
tuo paikka tuulinen,
Mylly,
eessä hirmuinen.
En tiedä,
jos surman nyt saan,
en pelkää,
laitan vastaan.
Mylly,
tuo suuri, tuntematon,
Mylly,
ihmismielelle voittamaton.
Niin suurta ja mahtavaa,
sen voiman eessä lankeaa.
Mylly,
vain vanha ja raihnainen,
Mylly,
se järjen vei ihmisen,
kehään noidan,
ajattelun turman.
Mylly,
vain seisoo,
Mylly,
ei muutu milloinkaan,
haihtuu teot ritarin,
unholaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi