Tahdon tuntea tuulen kasvoillani.
Hevosen harjan ruoskana kasvoillani.
Kavioiden äänet hakkaavina.
Tahdon laukata tuntemattomaan.
Vain minä
ja
hevonen.
Ei
Ei ole minua ja hevosta.
On vain ME.
Eikä ketään muita.
Olemme yhtä.
Mieli ja tunteet.
| Runoilija |
Runon nimi |
Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Pakkopaita | ikuisesti muistoissani | 18.5.2006 | 2 | Runo |
| Pakkopaita | Isä | 30.8.2005 | 3 | Runo |
| Pakkopaita | Kaikki on paljon. | 17.12.2005 | 1 | Runo |
| Pakkopaita | Kuolema | 10.10.2005 | 2 | Runo |
| Pakkopaita | Kuollut. | 20.5.2006 | 6 | Runo |
| Pakkopaita | Laukka | 16.8.2005 | 1 | Runo |
| Pakkopaita | Nimetön | 4.11.2007 | 3 | Runo |
| Pakkopaita | Surua ja tuskaa | 17.12.2005 | 0 | Runo |
| Pakkopaita | Suurin | 17.12.2005 | 0 | Runo |
| Pakkopaita | Syysmasennus | 16.8.2005 | 0 | Runo |
Kommentit
Niin, se on sanoinkuvaamaton tunne, laukata, sulautua yhdeksi. Täydellinen kumppanuus ja arvostus. Mikään ei ole sitä hienompaa. Ja tämä runo, todellakin tekee oikeutta sille.