Hetken hiljaisuus
täyttää silmäni
täyttää tyhjiön valtaaman kuplan
niin kai viimein löydän
minulle osoitetun paikan
kiinni sinussa
vapisen itseni uneen
Hetkeni värisee
sinun valosi suojassa
uneni luomassa todellisuudessa
kyyneleeni peittyvät jäihin
Ajan loputtomalla reunalla
seuraan vain sinua
Todellisuuteni johon tukeudun
on liian pieni nähtäväksi
Jo luomishetkellä
tuomitsin sen särkyväksi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo. Sinulla on hienoja kielikuvia runoissasi joista näkyy herkkyys.
Upeaa...