Kerran joskus kauan
Luulin olevani osa
jotakin mitä pidät lähelläsi
En kuulu suurin saleihin
sykkivän tunteeni annan
mielummin kulkureiden kuppiloihin
Jaksa en hienostelua
enkä astele kevein askelin
muistojeni lävitse
Menneisyyteni salat jotka sisimpäni pitää lämpimänä
haisevat tupakalle huulillasi
Anna minun olla
jos et osaa korjata
syrjittyä haavaa
Muutamatta katseeni suuntaa
Ainakin olen se kenet itse tunnen
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi