Nimetön

Runoilija 4df8911f9cf020dec71bd818d0e3d49e

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 5.5.2005
Viimeksi paikalla: 12.9.2018 22:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

-KOSKA LAKKAAN ITKEMÄSTÄ JÄISIÄ KYYNELIÄ TAKIASI-
(-ne aina jähmettyvät poskilleni-)
JA POLTTAVAT KASVOIHINI REIÄN
 

Sillä hetkellä kun sinä kävelit aurinkoon
minä niin kovasti etsin pimeyttä
Sanoit, että kun
aurinko säteilee se
ei lopu koskaan

Yritin niin kovasti katsella sinua
Jotta sinäkin näkisit
ne palavat metsät ja
kuolevat puutarhat

Mutta kun sinä tutkit
minun katsettani
näit vain sen
kun minä lähden

enkä katso eteen enkä taakse.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Oon kai lukenu liikaa Houkutusta
ku tuli heti se mieleen tästä.
Siis Isabella ja Edwart,
ah kaunis tarina

niin kuin tämä runokin <3

Mielenkiintoinen runo, mietteitä täynnä...ei päästä helpolla lukijaansa mutta pitää tiukasti otteessaan. Soljuvaa sanataidetta, ei jätä sisustakaan kylmäksi.

Pysäyttävän hieno tuotos.
Pidän todella tämän runon tyylistä ja sanavalinnoista. Monivivahteinen ja ajatuksia herättävä.

Tämäpä oli kaunis..

Mmm... ihana<3 etenkin "ne palavat metsät ja/kuolevat puutarhat" -kohta teki vaikutuksen.

Oon kai lukenu liikaa Houkutusta
ku tuli heti se mieleen tästä.
Siis Isabella ja Edwart,
ah kaunis tarina

niin kuin tämä runokin <3

Mielenkiintoinen runo, mietteitä täynnä...ei päästä helpolla lukijaansa mutta pitää tiukasti otteessaan. Soljuvaa sanataidetta, ei jätä sisustakaan kylmäksi.

Pysäyttävän hieno tuotos.
Pidän todella tämän runon tyylistä ja sanavalinnoista. Monivivahteinen ja ajatuksia herättävä.

Tämäpä oli kaunis..

Mmm... ihana<3 etenkin "ne palavat metsät ja/kuolevat puutarhat" -kohta teki vaikutuksen.

 

Käyttäjän kaikki runot