Antakaa mun murtua
antakaa mennä rikki
antakaa hajota
Älkää kerätkö sirpaleita
en halua enää
ehjäksi
vain särkyäkseni uudestaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
"Ymmärräthän, ettei kukaan näin raskasta, pimeää ja heikkoa sydäntä taakakseen halua, liian raskas se on jo itsellenikin kantaa."
Antakaa mun murtua
antakaa mennä rikki
antakaa hajota
Älkää kerätkö sirpaleita
en halua enää
ehjäksi
vain särkyäkseni uudestaan
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
paperisiipi | Särkyäkseni uudestaan | 10.1.2012 | 3 | Runo |
paperisiipi | Sinä olet minun Pohjantähteni | 27.1.2013 | 3 | Runo |
paperisiipi | Et voi koskaan olla omani | 1.8.2011 | 3 | Runo |
paperisiipi | Pikkuveli | 30.8.2011 | 2 | Runo |
paperisiipi | Perkeleet huutavat, kaiut vastaavat | 27.1.2013 | 1 | Runo |
paperisiipi | Yksinäisyys on minun | 10.1.2012 | 0 | Runo |
paperisiipi | Suojelusenkeli | 15.12.2011 | 0 | Runo |
paperisiipi | Feenikslintu | 27.1.2013 | 0 | Runo |
paperisiipi | Mieltäni piinaava kuolema | 30.3.2012 | 0 | Runo |
paperisiipi | Minä huudan valkoiseen huoneeseen | 21.4.2012 | 0 | Runo |
Kommentit
Kipeän koskettava runo.
Tuttua.. Joskus vaan tuntuu turhalta jälleen kasata itsensä, sillä kuitenkin pelkää milloin uudestaan taas romahtaa.. Jospa sitä kerta kerran jälkeen tulisi vaan vahvemmaksi :)
hieno... Tiedän tuon tunteen, mutta vain tuntemalla sen mikä sattuu eniten, tietää olevansa olemassa ja jaksaa nousta uudelleen.