Nimetön

Runoilija miizii

nainen
Julkaistu:
11
Liittynyt: 27.8.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Pakahdun, nyt kyyneliini puristun,
tunsin sen, kaukaisen rakkauden.
Menit pois, ees hetken aikaa hän
mulle antanut ois..**
 

Ajattelen sinua usein. Liiankin usein. Olet mielessäni monesti, mutta en silti uskalla tulla luoksesi. Sanoa että rakastan sinua. En uskalla sanoa että olet minulle ainut, se tärkein.

Olen kaivannut sinua jo liian kauan. Haluaisin sinut viereeni, että voisit koskettaa hiuksiani ja sanoa nimeni. Jos olisit vierelläni, sinuun katsoisin ja sinulle kuiskaisin kauniit sanat. Niitä en uskalla ääneen lausua. Pelkään, että ne ovat liian hentoja ja särkyvät jos ne lausun muiden kuullen. Ne ovat niin hauraita, että niitä täytyy kannatella se pieni matka jonka ne kulkevat ennen kuin pääsevät luoksesi.

Minulla on luoksesi vielä pitkä matka. Minua pelottaa kulkea matkaani yksin. Haluaisin sinut jo nyt rinnalleni, mutta miten sinut voin saada jos pelkään, että satutat minua. Jos et haluakaan silittää hiuksiani ja lausua nimeäni. Jos haluatkin kävellä ohitseni. Ottaa toista tyttöä kädestä kiinni, lausua hänen nimensä ja rakastaa häntä.

Kuinka voin olla ikinä uskollinen kenellekään kun olen näin peloissani. Kun elän omassa maailmassani, omissa haaveissani ja unelmissani. Omat pelkoni minua piirittävät. Omat ajatukseni minut saattavat paniikkiin. Minä itse aiheutan itselleni tämän tuskan, ja silti syytän siitä sinua. Rakastan sinua, mutta en halua sinua. Haluan olla kanssasi mutta pelkään yhteistä aikaamme. Haluan oppia rakastamaan sinua, mutta olen omien ajatusteni vanki. Olen oman elämäni vanki. Mieleni minut kahlitsee tähän jäiseen maailmaan. Itse itseni sidon kiinni tähän maahan. Itse itseni rankaisen tähän yksinäisyyteen. Tähän pelkoon ja epävarmuuteen.

En jaksa enää tätä tunnetta. Haluan tuntea rakkauden ja ilon. Haluan olla onnellinen, sinun kanssasi. Haluan elämän jota jaksan elää, jota haluan elää. Nyt olen vain pakotettu tähän. En jaksaisi enää jatkaa tätä. Kuka minua edes estää? Sinäkään et ole minua tukemassa. Minun pahimpina hetkinä, kun tunnen että voimani eivät riitä, minä kadotan sinut. Annan sinun vain mennä.

Kuinka vaikeaa voikaan olla sanoa ”Jää luokseni, minä tarvitsen sinua.”

Minä tiedän, kuinka vaikeaa. En sitä ole vieläkään osannut sanoa.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot