Ajoin ohi auringonkukka kedon.
Ne olivat jo lakastuneet,
pystyyn kuolleita.
Ei pellotkaan enää näytä
vehreyttään, vain kynittyjä
tynkiä mailla ja halmeilla.
Puutkin ovat riisuutuneet,
valmiina nukahtamaan
talviseen uneensa.
Tällaisina päivinä olen
onnellinen, kun tiedän
vierelläni olevan jonkun,
joka tämän vuodenajan
kanssani haluaa kohdata.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| teuwhou | Elämäni suurin värisuora | 20.8.2007 | 1 | Runo |
| teuwhou | Kuinka sinä jaksat minua? | 5.10.2007 | 4 | Runo |
| teuwhou | Syksyisyyttä | 6.10.2007 | 3 | Runo |
| teuwhou | Arvet kertovat elämästä | 9.3.2008 | 0 | Runo |
| teuwhou | Jos äidit olisivat... | 12.5.2008 | 2 | Runo |
| teuwhou | Eksynyt enkeli | 20.12.2009 | 4 | Runo |
| teuwhou | Ilo | 19.10.2010 | 3 | Runo |
| teuwhou | Tähdenlento | 21.12.2010 | 2 | Runo |
| teuwhou | Joulun lahja | 23.12.2012 | 3 | Runo |
| teuwhou | Laulujen laatikko | 18.12.2014 | 2 | Runo |
Kommentit
Haikean kaunista syksyn kuvausta. Lopussa haikeus kääntyy varmuudeksi rakkaan rinnallakulkemisesta.
Syksyisen Haikea, mutta lämpöäkin löytyy.
Pidin.
Toinen ihminen, huomaaja, rinnalla on, kuin ruskaisen lehden toinen reunus. Upea ajallisuuden ja arvon vanginta, kiitos.