Kädet, sydän kaikki rikkinäisinä edessäni.
Veri valuu lattialla vuolaasti.
Avuton lapsii makaa, ei liiku, ei puhu, vain makaa.
Nostan lapsen käsivarsilleni, kannan häntä kuin omaa lastani.
Kuulen hiljaisen ja aran kuiskauksen.
Katson lapseen, hän hymyilee ojentaen pienen kätensä minua kohti ja sanoo:" Enkelini sinua auttakoon ja varjelkoon."
Lapsi sulkee silmänsä, avaa siipensä ja lentää taivasta kohti huutaen:" Äiti ja Isä olen kotona".
Selite:
en tiedä mistä tämä tuli mieleeni. mun ajatukset nyt harhailevat minne sattuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan upea. Ihana! Pidinpidinpidin, suosikkeihin! :)
Ihana ja kaunis runo tykkään :)
p.s. mahtaa olla pikku kirjoitusvirhe lipsahtanut " Enkelini sinua auttakAAn ja varjelkoon." =P Tai sit en vaan tajua x)
Hyvää synttäriä :)
Voih, kaunis... :) Pientä kritiikkiä, tuossa ei ole oikeastaan minkäänlaista rivitystä, jos ne laittaisit tämä on kuin mestariteos, niin kaunis ja tunteikas :)