Luoksesi.

Runoilija colmimia

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.4.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

ei elämästä selviä hengissä mut voit elää sitä niinkuin tykkäät!
 

Jalat kopisevat asfalttia. Ne ovat minun jalkani. En kuule sitä, koska korvissani soi sävelmä. "pidä musta kii, älä päästä koskaan" kuulen uudelleen ja uudelleen, vaan ei kukaan ole pitämässä minusta kiinni. Siksi vain kuljen. Jalkani eivät pysähdy. Ne eivät edes hiljennä tahtiaan. Kulkevat vain luoksesi. Hiljalleen taivaskin yrittää saada minua pysähtymään lähettämällä pieniä pisaroita päälleni. Ei onnistu. En voi nyt pysähtyä. Päässäni liikkuu tuhansia asioita, joita en saa purettua. Silmistäni tippuu tuhansia kyyneleitä, jotka sotkeutuvat sateen pisaroihin. Vain lempeä tuuli lohduttaa minua ja kehottaa jatkamaan kulkuani. En tiedä mihin jalkani vievät minua, mutta tunnen sen. En tiedä missä ajatukseni ovat, mutta tunnen ne. Jalkani haluavat luoksesi. Ajatukseni kaipaavat luoksesi. Minä kaipaan luoksesi. Sinne minä olen menossa. Luoksesi. Käy vaan niin, että en löydä sinua.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot