se päivä, kun kosketit
minua ensimmäisen kerran
se päivä oli loppuelämäni
ensimmäinen päivä
eikä niiden loppua näy
ja ne päivät
ne päivät ovat pimeitä
loputonta järjettömyyttä
jatkuvaa tukehtumista
auringonvalo on pimeää
enkä tunne tuulta ihollani
mikään ei tunnu miltään
sinä palaat aina
kun alan päästää irti
miten hyvin osaatkaan sen
voi kunpa et koskaan olisi
ottanut minua syliisi
kun olin heikoimmillani
voi kunpa olisinkin osannut
kävellä tuolloin pois
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Minulle on käynyt kerran näin, eikä se mukavaa ollut. Juuri kun ajatteli, että nyt tää loppuu niin toinen tuli ja voitti taas sydämen.. Lopulta onneksi sain voimaa lähteä.
Todella kaunis runo, tykkään sanavalinnoistasi ja tyylistäsi kirjoittaa muutenkin. :)