eikö meidän pitäisi joskus aikuistua ja
lopettaa pelleileminen ja elää
niinkuin ihmiset?
Olemme kuin 6-vuotiaat pienet lapset
leikkipuistossa leikkimässä,
vaikka ikämme on 8 vuotta vanhempi.
mielessämme osasimme joskus
leikkiä ja kuvitella ystäviä jotka
leikkivät vaikka olisin minkänäköinen vain,
vaikka leikkini hassuja olisivatkin.
mutta nykyään se olisi vain naurunaihetta
suurempaa ja pilkkauksen kohteeksi jäisimme.
lapsen elämällemme olemme kateellisia
koska kaiken hoivauksen saavat ja kaiken
mitä ne haluavat.. rakkauden.. hoivauksen.
ne saavat sen mikä sinulta jää tähän ikään
tarvittaessa.
siksi alkoholi, tupakka ja ystävät korvaavat
tämän paikan ja sen takia kuolemme nopeammin
ja hankimme hankaluuksia useammin.
eikö se olisi paljon helpompaa jos kaikilla olisi
se luotto henkilö jolle voisi kertoa kaiken,
olla puhumatta mitään mutta tuntisi kuitenkin
olevansa rakastettu?
olla vain ja saisi kuitenkin huomiota,
jolle voisi kertoa sen viimeisen salaisuuden jonka
on upottanut syvälle maahan.
rakastetaan sitä ihmistä.
ennen kuin mennään taivaan porteille
luvataan että elämme yhdessä ikuisesti ja
siteemme ei katkea koskaan pahimmassakaan
taistelussa.
rakastetaan toisia oikeina ystävinä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
