Satu tähdestä

Runoilija Jaakko

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.4.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

järkevä hölmö
epätäydellinen perfektionisti
 

Pieni tähtönen tuikkii taivaalla, kaukana pimeässä.
Ympärillä et näe kaltaisiaan, vaan tämä on aivan yksin.
Pienellä tähdellä ei ole kuuta, mitä valaista
tai maata, jota lämmittää.
Ei edes komeettoja kaukaisilla radoillaan.
Tällaiseksi tähti on luotu.
Miljardeja vuosia se loistaa tyhjyyteen kunnes hiipuu, pimenee ja katoaa.

Kuitenkin loiste tavoittaa silloin tällöin jonkun uteliaan silmäparin ja tuo hymyn tämän suupieleen.
Silmät saavat valon säihkymään takaisin kaukaisuuteen.

Kumpa se joskus riittäisi tavoittamaan myös tähden.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunista :)

tykkään tästä.. kaihoisa..ihana :)

Tähdet...ne kaukaisen kauniit, joita tavoitellaan kuun lailla. Runossasi myös sanomaa: Kuinka tärkeä voi olla yksi pienikin asia :))

suloinen runo ja hyvin oivallettu. kiitos arvostelustasi.

Tästä minä ainakin löydän niin monta kaunista ja tärkeää ajatusta... Tämä on todella hyvä ja kaunis... Tuo viimeinen säe tekee tästä jotenkin niin kauniin...

Hieno runo tähdestä joka yksin loistaa..

:) hyvin haikea ja kaunis. :)
pidän kovin.

Voi, niin surullisen haikea runo..

Tähtiä on varmaan lukematon määrä ja uusiakin syttyy silloin tällöin! Kaunis ja herkkä on runosi!

Tulipa ikävä taas kotipaikalle missä iltasin kiipeen kalliolle ja makaan selällää, tuijotan vaan tähtiä.. Kaupungissa ei koskaan nää tähtiä kunnolla, pitäis taas päästä maalle ni ei olis valoja häiritsemässä.. Surullisen olonen on tämä runo, mutta kyllä mä uskon että hymy kantaa aika kauas:)

 

Käyttäjän kaikki runot