Ystävät mua neuvoivat,
sitä jätkää kusipääksi sanoivat.
Mä lupasin että unohdan sen,
Unohdinko?
Saman jätkän takia verta vuodatin,
anteeksi jos säikytin.
Mä lupasin senkin lopettaa,
Onnistuinko?
Ehkä te joskus ymmärrätte että mä rakastan sitä liikaa,
en mä sitä voi vaan unohtaa.
Ehkä te joskus tajuatte,
viiltely helpottaa tuskaa,
vaikka se kuvaakin kuolemaa.
Mä en tienyt mitä se on mikä saa mut jaksamaan,
vaikka mä olisin valmis lähtemään.
Sitten tajusin ne on ne ystävät,
mutta pitääkö mun kärsiä täällä vaan sen takia että en halua enempää rikkoa lupauksia?
Selite:
Joo tää on niin.... joo ://
En mä osaa...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
