Ikuisuuden ensimmäinen minuutti

Runoilija Subjektivisti

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 5.10.2009
Viimeksi paikalla: 25.2.2023 2:55

Asuinpaikka: Jyväskylä
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Puolikas on aina Puolikas. Sen saa Yhdeksi vain lisäämällä toisen Puolikkaan.
 
Talvipäivän aurinko yrittää turhaan lämmittää meitä ympäröivää lumen peittämää hiekkarantaa. Järven selältä käyvä tuuli heittelee takin helmaa ja tunkeutuu villakankaan läpi iholle. Seisot vieressäni katsellen jäiselle lakeudelle. Näen, että sinua palelee. Mietin, pitäisikö minun antaa manttelini yllesi. Varmaankin paleltuisin, mutta ainakin sinulla olisi lämmin olla… Ajatukseni siirtyvät kesään. Lämpöä, valoa, jäätelökioski, auringon paahtama hiekka... Ensi kesänä tulemme jonain helteisen päivän väsyttämänä yönä tänne samalle rannalle ja jahtaamme toisiamme lämpimässä järvivedessä. Sen jälkeen istumme rannalla ja odotamme auringonnousua. Ajatus siitä saa minut hymyilemään.

Tuulenpuuska heittää lunta päällemme. Katsot silmiini ja kysyt huulet kylmästä täristen:

”Ollaanks me täällä vielä ikuisuus?”

Mietin hetken aikaa. Sitten vastaan sinulle:

”Ikuisuus on liian pitkä aika… jopa meille kahdelle. Mut jos halaat mua nyt, niin lupaan pitää susta kiinni, kunnes ikuisuuden ensimmäinen minuutti on kulunut.”
 
Selite: 
Toinen versio - 13.11.2022.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upeaa kerrontaa, etenkin kaksi viimeistä riviä täyttä kultaa.
 

Käyttäjän kaikki runot