Miten pieni ja särkyvä oletkaan
oma hentoinen lapsoseni.
Sinut syliini tahdon rutistaa,
sua nuuhkia, ruususeni.
Ei mikään mahti milloinkaan
sua luotani pois saa viedä.
Sinä pahuuksista maailman
vielä mitään et onneksi tiedä.
Sua tuulet lempeät tuutikoot
ja hyväilköön höyhenet sievät,
kun unien maahan matkustat,
sinne polut pehmeät vievät.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi