minulla on tänään tapaaminen
pahimman viholliseni
minun itseni kanssa
hirvittää niin paljon
että olen tuhonnut joka ikisen peilin
välittömästä läheisyydestäni
en kestä nähdä
varjoakaan siitä ihmisestä
jota koskaan en opi tuntemaan
olen varmaankin vampyyri
sillä yöt ovat ystäviäni,
kylmyyttä puhuvat elkeetkin
hampaat käyvät hanakasti
viattomaan kaulaan
kutsumaan rakkaudeksi
eläimellistä himoa
nähdä neitsyeitten
veren roiskuvan
Rorschachin musteläiskiä
sairaalloisen valkeisiin seiniin
houreiksi muuntunut
väsymys
hourii lisää nauloja
arkkuun
hakattavaksi
elämän lahja tietenkin
on arvokkain kaikista
mutta minkälainen elämä
on tarpeeksi irvokas tuhottavaksi
se on just se!
Tuo surupukuinen
sympatiamagneetti, joka
kesäkissana oveasi raapii
lärvillään anova katse
edes jotain, jos sais
karkealla kielellään veltto kysymys
ihan yhtä veltto kuin koko mies
paljonko itserakkaudelta jää
jäljelle kunnioitusta
ympäristöstä huokuvaa
ymmärystä varten
-sehän kilahtaa uudestaan
on vain ajan kysymys,
sanovat viisaat
kunpa narsissi ja narsisti
voisivat kumpainenkin
tarkoittaa sitä kukkaa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Räiskyvä rajatilaruno, hyvin sanoitettu, pidin.