Ei oo helppoo
Herttarouvalla
oman maalaistansa pakoilla
pakan alle piiloon poukkoilla
Pintaa tummaa
sieltä salaa ihailla
Ei oo helppoo
kuningasideoita
tyhjästä päästä taikoa
Ässiä yrittää
leveisiin hihansuihin
loppujakoon pantata
Päiväunissa pasianssista haaveilla
Jonoa vain alleen toivoa
Hiljainen on yksinäisen huuto
kun ei hertta ole valttia
vaikka kuinka nostais
ei löydy rakkain enää pakasta
Tässä kolmen rojaalisen
noidankolmiossa
kun ei koskaan tule lupaa koinia
Täyden käden vieraalla
ois sentään hetki aikaa seistä rinnalla
haamuvetoon melkein uskoa
Ei oo helppoo
poloisella Herttarouvalla
pöytää pitää puhtaana
On tunnepuoli melko musta
kun pitää Pata-akkaa väistellä
Sydäntänsä varmalta häviöltä
jakoon seuraavaan säästellä
Selite:
"Käskettiin" kirjoittaa kieli poskessa :P
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Eka runo jonka olen lukenut pelikorteista tämä oli tosi hieno!
Hyvin kirjoitettu runo.Pidin.
Näyttää kuitenkin toivo kestävän seuraavassakin pakassa. Niillä pitää pelata jotka jaossa saa...näin kait se on aina. Pitää pluffata jos muutkinn kortit ja jakajat sitä tekee. Peliruno...ehkä elämänpelisellainen :c)
omakuvana aika heppoinen itsesäälikuvaus, mutta runona maan mainio. hienosti olet sanoja käyttänyt, asiaasi kuvannut.
Juuh..ei helppoo kellään*virn* ;D
Hienosti kirjoitettu!