Pienin siivin, tumman taivaan läpi nuo kivet surujen ja murheiden nään. Ne yksinäisessä yössä hiljaa, kuiskaten pelastusta anoaa. Monta kiveä pienillä harteillain kannan, ja jokaiselle kyyneleen annan. En haluisi taakkaa jakaa, mut äiti ja isä auttaa, jotta pienet siivet minua jaksaisi kantaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
