Silti kuulen Taivaan

Runoilija Tamaris

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 21.6.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Uudella nimimerkillä, ehkä myös uusia tuulia, tiedä häntä... ja jotain vanhaa myös.
 

Kauas huokaa aika
hämärtyy raja
tummenee viiva veteen

Kuulen taivaan vaikka
kätesi jälki katoaa kädestäni

niin hiljaa poistuu rakkautesi
kosketus sisältäni

Kuulen silti taivaan
ja piirrän uuden viivan veteen

On aika luopua

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettaa.

Surullistahan tämä. Mihin ihmeen "ajan pohjattomaan kaivoon" kaikki lopulta katoaa. Tai toivottavasti ei sittenkään. Ehkä kaikki kuitenkin säilyy "jossain"

Oi, tämä on kaunis ja koskettava. Luin, pysähdyin, luin uudestaan ja liikutuin kyyneliin. Tykästyin!

Nyyhkäisin luettuani, nyyhkäisy puristui syvältä..
Vaikka koen runosi ennenkaikkea kauniiksi, on siinä niin paljon riipivää kipuakin.
Suruvoittoista tuskaa, kuitenkin myös tyyntä rauhaa.
(Minä olen itkuherkkä nainen...)

Haikeankaunis koskettava runo.

koskettavan kaunista..

Todella Kaunis,
Herkkä ja Koskettava runo.

Vaikuttava.

...runoaarteistooni tallennan.

Herkkä, hyvä runo

Erittäin haikea ja kaunis runo. Tunnelma on upean särkyvä runossasi. Pidän kovasti.

 

Käyttäjän kaikki runot