Näin tämän päivän kiertyvän loppuunsa jo ennen kuin valonkaari langetti loisteensa iholleni.
Aavistin asioiden päätyneen siihen äärelliseen pisteeseen, josta eteenpäin ei jatko ole enää meistä kiinni, kauan ennen sitä hetkeä jolloin viimeinen kosketus on annettu.
Ja minä annan kaiken olla. Avaisitpa suusi, katsoisitpa minuun, tekisitpä kuinka vain, niin minä tietäisin.
Mutta sillä katkeruudella en tartu annettuihin asioihin, tehtyihin tekoihin, en ohi vaeltaneisiin hetkiin.
Minä katsoisin sinuun, antaisin hymyni silittää kasvosi puhtaiksi, tukkasi suoraksi. Koskettaisin lanteitasi ja antaisin rosoisten silmieni käydä läpi omiasi.
Sillä taidolla minkä osaan, sillä minä katsoisin sinua ja toivottaisin sinut matkaasi. Sillä menneitä ei voi kääntää tulevaksi, eikä olevaksi. Enkä minä voi tehdä itsestäni tämän parempaa.
Sillä sinussa on puhtaus ja voima ja kauneus.
Iankaikkisesti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kuulosti pelottavan paljon rukkoukselta:I
hui. ihana kokonaisuus, mutta rukousmaisuus pelotti.
Ihanan herkkä. Kuin rukous, kun tuolla on tuo iankaikkisesti.