Yrittäen pysytellä hereillä,
viillän käsivarteni auki.
Kipu pitää minua pystyssä... hetken, kunnes totun siihen
pistelevään kipuun...
Viillot jotka löytyvät käsivarrestani,
kertovat minun elävän
viilto kerrallaan...
aina lähempänä kuolemaa
ja lopulta perillä....
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuolemaa ei tarvitse pelätä.Se saavuttaa melstä jokaisen ja on osa kiertokulkua.
Tuskaa henkivä teksti, synkkyydessään kaunis.
Hienosti kirjotettu.
Voi kunpa voisin juosta,
syleillä, halata, rutistaa
sinua.
voi kunpa ne unet
lakkaisivat ja
löytäisit kauneuden.
Tuskaa hehkuu runosi.