Nimetön

Ladelkaa vaan niitä käskyjä!

antakaa tälle ihmiselle hetken aikaa jäähtyä
Mieli koska sulaa
ei ole siihen vielä lupaa, kun itsensä vankina tän teille kuiskaan

vapaana en ota osaa.

Osaan jos mitäkin, ilman apuasi
kovan paikan tullen romahtaa kuitenkin tää hetki täysin
tää tunne täysin
se täysin
täyteisin
johon palata voisin, jos itselleni uskaltaa sen soisin
ehkä sitten jopa soisin
olisin soiva
Herkintä henkäystä toistan, aivan niin
kevyesti loistan.
Tämä tässä joka saa minut voimaan, tunne vahva soimaa
ei anna sitä mitä tulin hakemaan.

Ei pääni nyt vastaan saa sanoa. nyt puhukoon sydän!
ei hauras vakava
takana se joka ilveilee
se joka sanoo kaiken ohi eleiden
Liike nyt ohjaa, ei sanat.
Miksi teet mitä teet, minne meet
näetkö perkeleet vai veet
rannanlaidalla varpaat kastuneet
meidät
yön piilossa lämpimänä, toistemme vartaloita pidelleet
olemme kauan ja paljon..

silti siihen hetkeen en palata pysty
ellei nämä päivät tuo mukanaan uuden myrskyn.