aina

Runoilija lottemeri

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 16.2.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Ei elämää ilman unelmia
 

On pimeää ja kylmää. Kuulen sinun hengityksesi ja hampaasi hohtavat valkoisina, kun naurahdat. Hän tulee. Askeleet litisee märillä lendillä ja suloiset suklaasilmät ja hiukset erotan jo pimeässä.
Hän istuu penkille ja ottaa minut syliinsä, silmiinsä tuijottaessani väsyn. Hänen silmät imee minut syvälle sisäänsä. Hän laittaa minut tulisille hiilille, kierittää niissä hymyillen ja sitten heittää kylmään tuuleen kieppumaan. Ihoni viilenee ja sen hiukset housevat pystyyn.
Sinä ja Hän tuijotatte minua, kun ruumiini laskeutuu hiljaa alas.
Taivas räjähti täyteen kynttilöitä. Valkoisia ja kirkkaita. Ne suurenevat, suurenevat ja suurenevat kunnes horisonttiin taas pienenevät. KAUPUNKIKYNTTILÖITÄ. Hypäät yhden reunalle ja vilkutat hymyillen. Minä vilkutan, vilkutan, vilkutan, vilkutan...vilkutan...vilkutan...vil...kuu...taaann...käteni väsyvät. Silloin hyppäät alas. Suuri, kaunis steariinitippa putoaa päällesi ja ympäröi sinut.
Kaikki kynttilät häviävät yhtä nopeasti, kun ovat tulleetkin. Olet jähmettynyt tipan sisälle. Toinben silmäsi on rävähtänyt auki ja toinen nukkuu. NAURAN.Kikatan hirveästi. Olen pahoillani, mutta olet niin huvittavan näköinen! (Hahhahhaahhaa^.^) Kuulen vierelläni Hänen naurun. Rakastan tuota naurua ja nauran mukana kunnes se muuttuu ilkeäksi.
Steariini on jäätynyt. Sitä ei enää jää kynnen alle raapiessa.
Yhtäkkiä silmäsi alkavat itkeä silmissäni. Tulen surulliseksi, hyvin surulliseksi. Silmäni alkavat vuotamaan. Yksi kristallinterävä pisara putoaa steariinillesi. Hänen naurunsa on loppu. Pehmeä, voimakas käsi tempaisee minut ylos ja julmiksi muuttuneet kasvot näkee minun itkevän. Hän riistää minut mukaansa.
Yritän päästä luoksesi, mutta sitten totun siihen. Ihanat suklaasilmät ovat taas täällä.
Mutta sitten vilkaisen vahingossa taakseni. Sieltä kajastaa sininen valo. Se tulee sinusta. Kyyneleeni syövyttää steariinia pois.
Hän huomaa sen. Hän katsoo minua mitä lempeiten ja alkaa pyörittämään, pyörittämään, pyörittämään minua.
Sinä tulet, otat toisesta kädestäni kiinni. Hiljaa toinen käteni luisii hänen otteestaan(norsunpoikanen8D) ja lennämme kuraan. Näen vielä Hänen ruman katseensa kun hän kääntyy ja jatkaa yksin loputonta mustaa tietäään.
Sinä viet minut takaisin, sinä katsot lempeästi, mutta päästät heti irti. Käännät minulle selkäsi.
On yhä pimeää, yhä koleaa. Hänen liehuva mustatakki katoaa näkyvistä ja sinä hymyilet. Hampaasi loistavat. Olet selin minuun silti.
NÄIN ON NYT. NÄIN ON AINA.

Selite: 
tuli mieleen, kun jaoin lehtiäxD. Tais heijastua ihan oikeesta senhetkisestä tilanteestani jotenkin:)
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot