Kalassa

Laavulla istuu mies yksin.
Kalasaalis valtava on hälle suotu.
Nuotiolla leipää särpii.
Keittää nokipannussa kahvia.
On tuoksu huumaava.
Se sekoituu havun, järven ja
vuokkojen kanssa sulaan harmoniaan.

Nälkähän se miehen on,
kun päivän pitkän veneellä vonkaleita narraa.
Nyt illan tummetessa havupeitteen suojissa
hän palkinnon saa ahkerasta onginnasta,
kärsivällisyydestä valtasta.

Tuoksu katajan nousee ilmaan,
kun savupöntön valtavan mies nuotiolle asettaa.
Jo vesi kielelle miehellä kirpoaa,
kun saalis muhkea on kohta valmiina.

Siitä appeen saa mies vallan makoisan.
Jo kelpaa kohta silmiä hieraista.
Näin päivän päätteeksi on unten aika.
Hän mielin oottavin torkahtaa laavullaan.
Taas jaksaa venholle mies nousta aamulla.