Tarttee vaan koittaa pärjätä,
sanoi Ville lauantaiaamuna kyläkaupassa,
vaikkeene suuret - eläkkeet -
meikälääsellä.
Sen housut olivat valahtaneet puolitankoon,
pakaroiden puolikuut kuin homeiset korput.
Silmät kiilui harmaiden hapsukoiden seasta,
nenän alta tipahti
kumiterälle.
Tota kolmentapin eliksiiriä, se sanoi,
-pannaan kakskytä pulloo.
Selite:
Onni tulee itse kellekin laadittujen tavotteiden mukaan..?????
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huikea runo. Tässä on filosofiaa koko kassillinen.
Kuten Syttypuu jo kirjoitti, tästä tuli kyllä kansakunnan syvien rivien klassiset kuvaajat mieleen, Kiannosta lähtien. Erilainen. On jotenkin aina piristävää törmätä runoon, jossa jotakin on sanottu omintakeisesti.
Ihastuttava, elämänmakuinen, hieman tragikoominenkin kuvaus. Kuudennen rivin kielikuva aivan huippu!
Kun homeiset korput... jep, jep... hauskasti veistetty!
:)
Ihmiset joilla ei ole mitään, voivat olla monesti onnellisemmassa asemassa.
Kuka mistäkin onnensa löytää, joku kohteista jotka kajastavat kaukana tavoittamattomissa, toiset taas ihan arjesta: aamukahvista ja pikkuleivästä ja juorujen vaihtamisesta.
Jotkut voivat saada onnen toisten epäonnestakin. Kummallinen maailma; oudot ihmiset ja mielenkiintoinen runo.
Pultsarin arkea kuvaat osuvasti.
Mikä lie elämässä onnea ja epäonnea. Jokainen valitsee oman polkunsa.
Jos epäonni kirkastaa ajatukset, niin Onni voi astella vakain askelin ovesta sisään.
aikas hyvin filosofoitu.
mutta hei, hienoa että ville saa päivittäisen unelmansa toteutettua; päivittäiset eliksiirit kuiteskin kassiin ;) (positiivisuudella on puolensa)
varsin hienosti kuvattua muuten. hyvä.