Kunnioitus, ainut mitä pyysin ja odotin.Lupauksesi olivatkin hauraita kuin lasiset luuni.
Miehisyytesi todistus : saatanan läski, vitun huora!
Kyynel, toinen. En anna voittoasi, en itke.Vaikka tiedän, että rauhallisuuteni ärsyttävän sinua.
Lautasen sirpaleita, tyhjä katseesi. Lyönti.
Hämmästyn ja säikähdän.Katson sinua, itken.Sait voittosi, murruin ja muserruin.
Kokoan itseni ovi kellon soidessa, kerään murskautuneet itsetunnon palaset lattialta. Yritän liimata ne yhteen alkoholilla.
Oven avatessani silmieni eteen ilmestyy yksi sana, kaksi väriä : POLIISI, sininen ja valkoinen.
Kyllä, kaikki on hyvin, pahoittelemme häiriötä. Ovi sulkeutuu, kaikki kääntyy hyväksi, niin toivon.
Aamulla peilistä sen näen, tummuneen silmän, lautasen sirpeleiden viillot. Käsien mustelmat, kiinnipito jäljet, etten vain pääsisi karkuun. Olen hirviö.
Pakenen välinpitämättömyyteen, luullen, yön rauhoittaneen sinut.
Kuinka väärässä saatoinkaan olla.
Käytät jokaisen sanan, jokaisen pienen lauseen ja teon loukataksesi.
Viimein poistuessasi jätät minulle vain henkisen kivun, fyysisen tuska ja häpeän.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kovaa kamaa, ei voi muuta sanoa. parisuhdeväkivalta on perseestä. jospa koitettaisiin olla ihmisiksi, mikä siinä on niin helvetin vaikeaa?
Tämä on liian monen kohdalla totta. Toivon että jokainen uskaltaisi pysäyttää väkivallan kierteen.
Hienoa että otit vaikean, salatun asian runosi aiheeksi.
Voimia jokaiselle jota tämä koskettaa.
Olen pitkään ollut hiljaa tämän tekstisi äärellä. Enkä vieläkään tiedä mitään järkevää sanomista.
Teksti on vahva ja vaikuttava.
Hirmuisen kipeä.
Eikä tällä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Upeasti olet saanut tuon tunnelman tähän. Siulla on kirjoittamisen taito.