Olen aina tahtonut olla vapaa. Olen uneksinut pakenemisesta siitä puristuksesta, joka saa jokaisen ihmisen tekemään asioita, joita emme tahdo. "Aina ei voi saada, mitä haluaa", niin sanotaan ja niin opitaan. Tämä asia hyväksytään, koska se on totuus. Siltikin siitä asti, kun olen sen oppinut, olen tahtonut olla vapaa. Olen uneksinut mahdottomasta asiasta mutta ennen kaikkea olen uskonut, että se vapaus on paratiisi.
Ihmisen ovat taistelleet ja kuolleet vapauden puolesta; määrittääkseen itse, miten heitä puristetaan ja kuka sen tekee, koska kukaan ei halua vain avuttomana murskautua kämmenen sisään, jonne he itse eivät ole kömpineet. Oman vapaan tahtoni toteuttaminen on suurin saavutus, mitä voin tavoitella. Kaikki ponnistelu on vain siksi, että voisin edes vähän tehdä sitä, mitä vapaa tahtoni vapaasti tahtoo. Minulla on vapaus päättää, mitä teitä kuljen, jotta pääsisin hiukan maistamaan paratiisiani.
Minä siis teen elämässäni lukemattomia valintoja, mutta nämä valinnat ovat annettujen mahdollisuuksien välillä. Olen kyllä vapaa päättämään niidenkin ulkopuolelta, mutta silloin minun olisi hyvin uskaliaasti kiemurreltava puristuksesta irti, jolloin jäisin sen ja sen sisältämien mahdollisuuksien ulkopuolelle. Me kaikki puristumme toisiamme vasten ja yhtenä joukkona kuljemme yhteen suuntaan. Lähekkäin me emme pysty liikkumaan muuten kuin varovasti. Meidän puristettu vapautemme toimii, koska me kaikki teemme jotain, mitä vapaasti tahtoen emme päättäisi tehdä: annamme toisille tilaa omastamme.
Mutta tahdon enemmän. Tahdon uneksia, siispä niin teen, sillä kaikkiin kohdistuva puristus ei kuitenkaan ylety uniimme. Siellä me liitelemme loputtomassa vapaudessa ilman mitään ympärillä. Niin, tahtoisimme olla lintuja, sillä lintuina me itse olisimme paratiisissa, emmekä vain kurkottelisi kohti sen hedelmiä. Täydellisyys on kaikkien tavoite. Ihmiskunnan synnystä lähtien olemme kulkeneet sitä ja vain sitä kohti, jatkuvasti etsien, koskaan luovuttamatta. Minä en ole tyytyväinen ennen kuin kaikki on saavutettu. Se pieni vapaus, jonka joskus saavutan, ei riitä, koska on mahdollista saavuttaa enemmän eli osaan kuvitella jotain parempaa. Osaan kuvitella itseni lintuna paratiisissa. Siksi pyrkimyksemme päästä lentoon ovat loppumattomia niin kuin taivas, jonneka tahdomme.
Mutta myös puristus on loppumaton, vaikka ihmiskunnan työ on sitä löysännyt ja tulee vielä löysämään. Kun saamme enemmän tilaa, meidän halumme vain kasvavat täyttäen sen tilan ja pysymme yhtä puristuksissa kuin ennenkin. Me kasvamme ja valtavoidumme edelleen kuvitellen, että voimme lentää. Yhdessä liikkuen olemme tehneet pitkän matkan kohti vapautta vielä edelleenkin kiihtyvällä vauhdilla, mutta emme ole päässeet yhtään lähemmäs paratiisia. Toisin kuin monet uskovat, me emme ole koskaan olleet paratiisissa. Se ei ole paikka, jonneka tulemme palaamaan.
Minun paratiisini; vapauteni; onneni – minun ja ihmiskunnan matkan päämäärä; elämän tarkoitus – mikä se on? Vaikken sitä tiedä, olen uskonut kulkevani sitä kohti. Uskomme näin, koska tahdomme olla tyytyväisiä. Emme voi hyväksyä sitä, ettemme voisi työllämme saavuttaa onnea – että paratiisi olisi ikuisesti vain unta. Me emme pysty olemaan tyytyväisiä tässä puristuksessa, jotenka taistelemme sitä vastaan; koitamme puristaa itsemme ulos paratiisiin. Me uuvumme mutta vain jatkamme – loppumattomiin – uskoen loppuun saakka saavuttamamme jotain.
Meidän tulisi muistaa paratiisi ympärillämme; se taivas, jossa vapautemme lintuna on saavuttamattomissa. Me emme pysty saavuttamaan mitään lintuina, ainoastaan yhdessä pysyen on kaikki, mitä meillä on, mahdollista saavuttaa. Meidän on vapauduttava unistamme; lakattava taistelemasta vastaan; nähtävä se tila ympärillämme, minkä muut ovat omastaan antaneet. Jos emme itse purista vastaan, se tila vapautuu ja taivas aukeaa meille. Mutta me emme kulje siitä aukosta vapauteen, koska me tahdomme olla vapaita vain ollaksemme onnellisia – paratiisissa. Paratiisimme saapuu lintuna luoksemme, liitäen oman vapaan taivaamme halki. Meidän tarvitsee vain ottaa se vastaan, sillä paratiisilintu laskeutuu vain kädelle, joka ei purista.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaiken kaikkiaan, olen kiitollinen, että löysin nämä tekstisi täältä. Suosikkeihin menee että sujahtaa, ja näitä palaa mielellään pohtimaan jatkossakin. Upeaa!