joulua

Runoilija moniselitteinen

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 8.12.2009

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Sillä tytöllä oli kylmä. Oli ainakin 20 astetta pakkasta. Se tyttö seisoi maantien varrella siinä kohtaa, jossa iso kivi peittyi lumen alle. Tytöllä oli iso villapaita takin alla ja kahdet lapaset päällekkäin. Silti sen jalat tärisivät, sen kädet tärisivät ja sen hampaista kuului omituinen kalina.

Se tyttö oli odottanut siinä paikoillaan ajan, joka tuntui ikuisuudelta. Tyttö odotti ihmistä, joka aina lupasi ilmestyä paikalle, muttei lupauksistaan huolimatta koskaan tullut. Se tyttö jäi silti aina odottamaan.

Mutta tänään kauempana näkyvät värikkäät valot kiinnostivat odottamista enemmän. Se tyttö lähti kävelemään pitkin tienlaitaa liukastellen hiukan, mutta pysyen kuitenkin pystyssä.

Mutta tapahtui kummia: mitä lähemmäs valoja tyttö käveli, sitä kauempana ne näyttivät olevan. Tytön kasvoilla ollut pieni hymy hyytyi hyytymistään tytön tajutessa, ettei hän tällä menolla koskaan tulisi pääsemään perille.

Pieni ahdinko iski; koti oli jäänyt jo kauas ja voimat olivat loppuneet. Juuri, kun tyttö päätti vain kaatua hankeen ja jäädä siihen, joutui hän hieraisemaan silmiään. Tyttö nimittäin luuli nähneensä toivon pilkahduksen, mutta eihän se voinut olla mahdollista. Toivolla oli ollut tapana kiertää kaukaa tällaiset pienet tytöt.

Mutta kyllä siellä jotain oli! Sillä jollain oli valkoinen parta, punainen pipo ja pituutta vain vähän. Mutta eihän se voinut olla totta, tytön silmät väittivät sen jonkin olevan tonttu!

Tytön suu oli avautunut o-kirjaimen muotoiseksi eikä hän osannut kuin tuijottaa. Hetken kuluttua tyttö tajusi tontun viittovan kädellään tyttöä luokseen. Tyttö astui lähemmäs. Tonttu tarttui tätä kädestä, tontun käsi oli karhea, mutta lämmin.

Yhtäkkiä ympärillä ei ollutkaan enää lunta ja kylmää. Tyttö oli ilmestynyt huoneeseen, jonka takassa oli tuli, lämmintä kaakaota odotti mukissa pöydällä ja nurkassa kohosi hyvältä tuoksuva ja kauniisti koristeltu joulukuusi, jonka juurella oli muutama lahjapaketti.

Tonttu oli jo kadonnut, mutta tyttö ei silti ollut yksin. Sohvalla istui hänen poisnukkunut isoäitinsä elävämpänä kuin koskaan. Tyttö riensi hänen kainaloonsa. Siinä, isoäitinsä vieressä, tyttö oli aina kokenut olevansa turvassa ulkomaailman kylmyydeltä.

Oli lämmin ja niin hyvä olla, että kummankaan ei tarvinnut sanoa sanaakaan. Tyttö hymyili aidosti ja nukahti isoäitinsä syliin.

Tonttu kurkisti nurkan takaa ja isoäiti iski sille silmää.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot