Miten sait sen aikaan?
En ole tällainen.
Ensimmäistä kertaa käy näin.
Mutta en saa silmiäni irti sinusta.
Loistat tuhat kertaa kirkkaampana kuin kukaan.
Toit auringon tammikuun pimeässä ja talven kirpeissä pakkasissa eläneeseen sieluuni.
Joka on vajonnut niin synkkiin ja hyytäviin vesiin, etten uskonut sen voivan enää näkevän valoa.
Kuka olisi uskonut?
Tahtoisin uskoa.
Olet lämpimin.
Ihanin.
Magneettisin.
Tahdon luottaa sinuun.
Olet liian vetovoimainen,
ensimmäistä kertaa kävelen päättäväisin askelin kiellekeen reunalle ja hyppään,
ja silti,
kaikki tuntuu hyvältä.
Turvalliselta.
Oikealta.
Ainoa riski on, että tulen hulluksi.
Selite:
Ihmiselle, joka on piristänyt ja saanut mut tuntemaan jotain ihan uutta. Joka on jotain niin muuta kun kukaan ketä mä oon aiemmin tuntenut. Joka on ollut mulle aurinkona tän synkän talven läpi. Kiitos. Vaikka sun seurassa sitä ehkä tuleekin vähän hulluksi. :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi