Kerroit minulle itkuisilla kasvoillasi,
kuinka hänellä olikin toinen
ja sinä
jäit jälleen yksin.
Itkit, ettei rakkaus niin vain voi
loppua.
Yhtäkkiä,
kuin matto olisi vedetty alta.
Yritin lohduttaa,
kömpelöillä käsillä ja
sanomalla
muka-viisaita-sanoja.
Ehkä huomenna hymyilet jo
vähän.
| Runoilija |
Runon nimi |
Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| pikkurunotyttö | Al lado de tú no puedo respirar. | 1.10.2007 | 2 | Runo |
| pikkurunotyttö | Amputointi. | 21.1.2008 | 1 | Runo |
| pikkurunotyttö | Ensimmäinen kivi. | 25.2.2008 | 2 | Runo |
| pikkurunotyttö | Huomenna kaikki on paremmin. Sinullakin. | 29.10.2007 | 1 | Runo |
| pikkurunotyttö | Ilmastonmuutos. | 26.11.2007 | 1 | Runo |
| pikkurunotyttö | Kaksoiselämää. | 4.2.2008 | 0 | Runo |
| pikkurunotyttö | Kolibrimieli. | 17.4.2008 | 1 | Runo |
| pikkurunotyttö | Maailman yksinäisin sana. | 17.2.2008 | 7 | Runo |
| pikkurunotyttö | Neiti Korppu Leijonamieli | 17.4.2008 | 2 | Runo |
| pikkurunotyttö | Omakuva | 6.12.2008 | 0 | Runo |
Kommentit
Aww, ehkä :) Suloinen runo, kaikenlainen lohdutus auttaa aina.