On siitä vuosi jo kulunut, ja olen itselleni luvannut, että yrittäisin unohtaa, mut ei se tapahdukaan ihan noin vaan. Joka ilta mä itken, teen menneisyyteen retken. Ne oli ihania aikoja, voi kunpa voisin tehdä taikoja. Taikoisin aikaa taakse päin, että voitais taas olla lähekkäin. Mä rakastan sitä jätkää, mut en kestä tätä ikävää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kauniin rehellinen runo.
Tiedän tunteen. Voin sanoa sen :( Itselläni sama ongelma. Nyt puolitoista vuotta kulunut. Vähäsen helpottaa jo. Ei paljon. Mutta eiköhän se siitä joskus. :) Pitää vaan löytää joku jota rakastaa <3 Hyvää synttäriä!