Tuomitut

Runoilija Ahdistaja

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.12.2004
Viimeksi paikalla: 16.1.2022 19:24

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Kun ahdistaa niin pirusti, niin miksi en jakaisi sitä myös muillekin..
 

Muistan vielä ajan
kun kuvittelimme
että kuolevaisuus on pahasta

Maailma on muuttunut
läheiset
ystävät
viholliset
ovat kadonneet

Ja meillä on vain toisemme
ilman nautintoja

Ja hiljaa kuihdumme
kuihdumme
ja kuihdumme

Ja kun kuolleet lehdet putoavat
puista syksyisin

Jäämme me odottamaan
viimeistä talvea

jota ei koskaan tule

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihana runo, kaunista ajatuskulkua. Pidin kovasti runosi oivaltavasta tekstistä.

Hieno! Tykkään ^^

oijoi olipas syvällisen haikeaa tulkintaa! upea runo.

 

Käyttäjän kaikki runot