Moomin.

Hitain askelin lähestyn taloa
toivoen parasta, mistä voin vain unelmoida
kohta jo ovi aukenee, melkein itsestään.
suuret, pienet oliot ottavat minut vastaan
iloisin tervehdyksin.

Mutta mikä tuo kumma tuoksu on?
Niin tuttu.
Kahvia, pullaa, leipää, kakkua, vohveleita, lettuja..
juhla-ateria.

Kaikki käyvät pöytään, kohteliaasti kiittävät
Ottavat, ojentavat, syövät ja juovat
Iloisin mielin.
Jopa minä.

Täällä tahtoisin olla, mutten voi.
Minun täytyy palata todelliseen elämääni,
tylsään arkeeni.
Mutta ainahan se yö koittaa,
voi uneksia siitä talosta,
missä ovia ei lukita koskaan.

Takaisin Muumilaaksoon.