Syntyi poika, itkien.
Syntyi käsitys elämän yksinkertaisuudesta, hymyillen.
Niin pienet kädet, ei rasitusta.
Niin suuri sydän, liian raskasta.
Kuka päättää ken saa maailmaan astua?
Ken päättää kuka on vertainen taivaaseen lentämään?
Siivillä sinisillä, toivotan sut matkaan.
Ei se ole lyhyt, ei ehkä edes sen arvoinen.
Lahja, lahja se silti on.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullisenkaunis runo.