Nimetön

Runoilija miss*you

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 14.12.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Kyynel vierii poskelleni. Pohjaton kuilu ikävää.

Sydän ikävöi toista, jota ei koskaan edes ollut.

Pimeässä harhailee etsien tietä valoon ja lämpöön.

Miksi se onkin niin vaikeaa?

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Jokaiselle meille on oma tähtemme taivaalla. Jokaiselle loistaa jossain valoa. Jokaiselle on tähti, joka loistaa lämpöä ja rakkautta. Sä olet jo nähnyt sen valon, ota se omaksesi! Valitse tähtesi ja lähde kulkemaan sitä kohti! Sillä sillä matkalla sä et ole enää yksin, se tähti kulkee sitä matkaa sun kanssas ja tulee sua vastaan.

Se tulee vastaan kuin ystävä, rakastaen sua juuri sellaisena kuin sä olet. Ja niin sun täytyy sitä rakastaa, rakastaa puhtaasti, koko sydämestäs. Ystäviäs, jotka sua neuvoo ja sun kanssa kulkee, sun täytyy rakastaa kuin itseäs, jotta sä voisit heijastaa heille heidän tähtensä valoa. Mutta sun täytyy rakastaa tähteäs koko sydämestäs ja päästää se valo sun sydämeen, sillä muuten sä et pääse sen luo.

Et sä tule pääsemään sen tähden luo omin avuin, sen tähden täytyy tulla sun luokses. Sun täytyy päästää se tulemaan. Silloin se tähti on sun voimanas, sen valo ja lämpö ja rakkaus on sun sydämessäs ja hohtaa susta eteenpäin. Ja niin sä kerran voit olla sen tähden luona oikeasti. Tähden, joka on sulle sun toivos.

Jokaisella on oma tähtensä, jokaisella on oma katseensa, jonka luo taivaalle, jokainen ajattelee omalla tavallaan. Mutta yhtä kaikki se valo tulee rakkaudesta, rakkaudesta joka ei lopu.

Niin kuin maailma joka alkoi olemattomasta tyhjyydestä, oli alussa tiivistynyt äärettömän pieneen pisteeseen kaikki energia, ennen kuin se lähti täällä kulkemaan. Niin myös rakkaus kulkee täällä, ja on tiivistynyt äärettömään, samaan aikaan valtavaan ja pieneen pisteeseen, sellaiseen että sitä ei voi käsittää.

Se piste on tähti, joka meille loistaa, kaikille. Sen heijastusta on maalliset tähdet, sillä se on ikuinen. Se on rakkaus, voi sitä Jumalaksikin sanoa.

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa siihen, sillä pimeässä ei näe niin kuin valossa, eikä järjen perusteella mikään voi olla kirkkaampi valo kuin se, joka on kaikki maailman valo. Eikä viisaampaa ja tietävämpää neuvojaa ole kuin se, joka on täällä aina ollut ja tulee aina olemaan, joka on kaiken nähnyt tuossa kirkkaassa valossa.

Siksi mä turvaan Herraan, ja toivoisin sunkin turvaavan. Se on ainoa toivo, mikä meillä on. Ainoa tie elämästä valoon.

Samaa kysymystä minäkin olen usein miettinyt. Vastausta en ole löytänyt. Erittäin koskettavaa. Kaunista. Osaat :)

 

Käyttäjän kaikki runot