Alla Nukkuvan Auringon

Runoilija murmeli89

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 13.12.2004
Viimeksi paikalla: 7.9.2021 20:30

Asuinpaikka: Turku
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
20.12.1989


hymyile eikä kukaan huomaa että sinuun sattuu...

Vain hullu kokeilee veden syvyyttä molemmin jaloin

Kyynel osoittaa kyvyn tuntea ja rakastaa.


Psykologinen fakta on, että pituus tuo enemmän kunnioitusta

Sananen vielä runoistani.. Kirjoitan omasta elämästäni ja ajatuksistani ja siitä mikä vielä piilottelee sydämeni perimmäisessä laatikossa joka on nurkassa jossain...
 
Piikkipensaiden läpi kahlasin
taiteilin läpi ristitulien
luokse polun sotaisen
(vuoksi kuolleen unelman)

Valosta varjoon ja takaisin
tein kai matkan liian aikaisin
silti pelkää enää en

"Eksyin matkalla aurinkoon
En tiennyt enää missä koti on
valovuosien päässä kuolemasta
jouduin ojasta alikkoon"

Läpi karhulampien, voittoisan retken
tapoin turhaan pojan polvihousuisen
sitä silti kadu en

Näin päivittäin kuoleman
ympärilläni yhä tappaen
näin haavoitetut lapset sotien
ryhmässä peläten

"Eksyin matkalla aurinkoon
En tiennyt enää missä koti on
valovuosien päässä kuolemasta
jouduin ojasta alikkoon"

"Tunteeni kuolleet haudataan
tuonne vuolaan virran taa
pesen synnit, kuoleman
minut vielä tappakaa"

Varjoissa yhä itkien
tunnen tuskan, katuen
vielä alla nukkuvan auringon
muistoissani sodan arvet unelmien

"Eksyin matkalla aurinkoon
En tiennyt enää missä koti on
valovuosien päässä kuolemasta
jouduin ojasta alikkoon"

"Tunteeni kuolleet haudataan
tuonne vuolaan virran taa
pesen synnit, kuoleman
minut vielä tappakaa"
Selite: 
Kirjoitettu jo vuosi pari takaperin.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Maagista tekstiä. Bravo!
 

Käyttäjän kaikki runot