Ruohonjuuritasolle

Saatan kietoa sinut sormeni ympärille,
saatan kiskaista sinut irti paikoiltasi,
saatan olla erittäin paha ja turhamainen.
Lapsena saatoin syödä sinut vain kokeillakseni,
miltä maistut.
Enkä koskaan tule ajatelleeksi,
sinua elävänä eliönä.
Enhän tiedä vaikka sinullakin olisi tunteet,
tunteet, joita vastaan rikkoisin päivästä toiseen,
välittämättä.
Ihmisluonnon heikkous,
luonnon kauneus,
taipuu sormieni lomassa,
ja hiljaa valuu kuolleena takaisin alkuunsa.
Saatan olla puolestasi pahoillani,
mutta tarvitsen enemmän muuttuakseni.
Ehkä aikaa, ehkä rahaa,
ehkä kokonaisen eliniän,
ihmisen menetyksen.
Ehkä tarvitsemani onkin lisää energiaa,
ihminen kun on niin kovin laiska.
Yritän silti muistaa sinut paremmin,
ja ehkä jokaisen olisi aika viimeinkin,
palata ruohonjuuritasolle.