Kissojen yö.

Runoilija Masennus

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.11.2004
Viimeksi paikalla: 8.11.2020 14:35

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kaksi persoonaa.
 

Makasin hiljaa sohvalla. Käpersin käteni rintani ylle tiukasti kuin lapsi. Yritin näin pitää itseni turvassa. Silti... En saattanut pitää niitä ulkona, ne tunkeutuivat kaikki sisään. Ensin oli vain kaksi kissaa. Kaikki oli ihan hyvin. Tutkiskelin pientä asuntoani. Kello näytti kahta yöllä. Keittiössä oli tuttu sotku, makuuuhuoneen ovi oli auki. Olin kai aukaissut sen jonkin tärkeän asian takia. Ehkä jotta kissani pääsisivät helpommin katsomaan ikkunasta ulos. Olohuoneessa oli lankakeriä pitkin lattiaa.
Sitten älysin. Minulla ei enää ole kissoja. Olen antanut pienen kissakaksikkoni pois.

Ja miksi ne hyppivät päälleni? Ne jatkoivat hyppimistään, kunnes kiirehtivät nukkumaan. Sitten ymmärsin niitä olevan enemmän kuin kaksi. Katsoin ensin eteeni. Siinä oli suhteellisen normaali näky. Tietokone, pöytä, kaikki. Sitten kun vilkaisin oikealle... Kolmas kissa? Katsoin jälleen eteeni ja siinä riekkui neljäs! Mutta se ei ollut kissa. Se oli jokin musta kissan ja ihmisen välimuoto, joka hyppäsi kiinni kurkkuuni! Huusin, tai yritin huutaa. Kuin rievattu! Mutten kyennyt. Se otus raapi oikean käteni täysin verille. Nahka roikkui löysänä lihan yllä, violettina. Kuin kuolleen käsi.

Ja silloin huomasin, etten ollut muutenkaan yksin.

Parvekkeellani oli nainen. Hän asetti laseja. Pesi niitä kuin riivattu. Laittoi parvekkeen täyteen kukkia, koristeita ja kaappeja. Siellä oli korisohva, kaunis matto ja parvekkeen katosta roikkuva korituoli. Kaikki oli niin kaunista. Sitten nainen kääntyi minuun päin. Hänellä ei ollut silmiä. Hän takertui ikkunaan kuin olisi yrittänyt päästä käsiksi minuun. Kuulin kuinka hän ulitti! Käännyin, yritin huutaa. Mutta en kyennyt. Kissa hyppäsi jälleen silmiini. Raapien, maukuen ja valittaen.

Yhtäkkiä olin keskellä makuuhuonettani. Kuinka minä sinne päädyin? Tavarat olivat hieman muuttuneet, mutta tunnistin yhä tilan. Kuka helvetti oli vienyt lipastoni ja korvannut sen valkoisella hyllyllä? Ei ollut aikaa ihmetellä. Tavarat alkoivat liikkua. Ääni oli korvia huumaava. Kaikki huonekalut ja tavarat tuntuivat kuin juoksevan pois ikkunan luota. Yritin jälleen kirkua, mutten voinut. Vilkaisin ikkunaan ja sieltä tuijotti sama nainen, joka äskettäin oli lasittanut parvekkeeni. Hän tuijotti minuun kuollein silmin, suu avoinna, sormet lasia raapien. Kamalin asia oli kai, ettei hän olisi voinut seisoa millään tasolla. Asuin kolmannessa kerroksessa, eikä makuuhuoneeni ikkunan ulkopuolella ollut minkäänlaista tasoa, tai tikkaita.

Juoksin, tai pikemminkin ryömin pois makuuhuoneestani ja nyt yhtäkkiä asuntoni oli täynnä kissoja. Niitä hyppi niskassani, juoksi ohi muristen, vihaten, raapien. Olisin halunnut liikkua nopeammin, mutten kyennyt. Tuntui kuin olisin liikkunut tervassa, tai suossa. Jokainen liikkeeni oli hidastettu. Kissat piirittivät minut. Viha kiilui niiden silmissä. Itkin, halusin vain pois.

Kunnes yhtäkkiä olin yksin. Seisoin entisen työpaikkani eteisessä, jaloissani yksi ainoa kissa. Äitini kissa. Minun entinen kissani. Polvistuin sen eteen silittämään sitä. Sen katse oli ymmärtävä. "Sinä et tee tätä.", se sanoi. Silitin sen avoimeksi ojennettua vatsaa ja katselin ympärilleni. Huonekalut alkoivat jällleen liikkua. Ei.. Ei! Jostain kuului korviavihlova kirkuna! Korviini sattui, yritin huutaa peloissani, mutta sain keuhkoistani ulos vain pienen pihahduksen. Kissa hyppäsi käsiini kiinni. Se mourusi ja sähisi, puri käsiäni ja puristi kyntensä niihin kiinni. Itkin kivusta ja pelosta. Joku oli tulossa pimeydestä, tunsin sen.
Sain pudotettua kissan, kaaduin taakse päin ja yhtäkkiä makasin lattialla, musta hahmo ylläni. Sillä oli kiiluvat silmät, jotka näyttivät tulevan tyhjyydestä ja mustasta. Se vain virnisti ja otti esiin veitsen. Tunsin terän rinnassani, veren kuuman noron kyljilläni. Yritin pitää olentoa loitolla, kädet rintani päällä.

Sitten huomasin huitovani ilmaa. Olin hereillä. Omassa, tyhjässä asunnossani, makaamassa selälläni, kädet rinnan päällä. Kello kaksi yöllä.

Selite: 
Joillain on liskojen öitä, minulle se oli kissojen yö.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot