Kello on jo liikaa,
enkä minä voi lakata syömästä
juomasta, tupakoimasta
yrittäessäni suorittaa
sinua ulos elämästäni
Jos lihon
jos sairastun
jos en enää voisi puhua
vain yskiä
en olisi enää minä
Ehkä silloin ei olisi enää meitä,
ei minun mieltäni
josta kuvasi heijastuu silmiini,
kun avaan itseäni lakanoissa
ihmisille joita en toiste haluakaan
Ja aamun kohmeiset kädet
onhan sekin tunne
tunnoton.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on kaunis!
otsikko on hieman ehkä harhaanjohtava, mutta pienen ajattelun jälkeen täysin sopiva. lopetuksen voima on käsittämätön, tunne olla tunnoton. siinä on jotain mikä aina osuu minun melankoliaani.
tuttua
Rehellinen, aito - varsinkin aito! - runo,
jossa voimaa, Rakkautta, kipuilua, intohimoisesti.
Pidän!