En usko romanttiseen auringonlaskuun
enkä käsi kädessä kävelyyn
En usko herätykseen suudelmalla
enkä hellääkään hellempään syleilyyn
En usko tunteeseen joka syntyy
kun nukkuu saman peiton alla
enkä vihreiden silmien hymyilyyn
jonka näkee niskaan puhaltamalla
En usko rakkauslaulujen sanomaan
enkä suloisten sanojen kuiskintaan
En usko onnenkyyneliin sekuntiakaan
enkä edes kauniiseen jäähyväis-suudelmaan.
En enää kertaakaan.
Selite:
vaikka me ollaan sujut, vaikka molemmilla on oma elämä, mä joskus vieläkin huomaan kaipaavani sua. sä veit mukanas ison palan mun sydäntä. eikä sitä voi enää ikinä täysin korjata. pidäthän huolta siitä.
mä olen antanut anteeksi jo kauan sitten, mutta ikävää en pysty poistaan. eikai menneisyyttään voi kokonaan unohtaa?
sä olet aina osana mun elämää.<3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
menneisyys seuraa aina mukana vaikkei enää tahtoisikaan:/ hyvä on runosi, itsekkin joskus menetin uskon tuohon kaikkeen kunnes tuli ihminen joka on tehnyti kaiken jota en uskonut olevan edes olemassa<3