Sinä hetkenä kun ajattelin
että sinä ja minä
me olemme mahdollista
Tunsin muurini
rakentuvan takaisin ympärilleni
näin käteni
pyyhkivän
jokaisen todisteen siitä
että olet tärkeä
vetäydyin takaisin
turvalliseen kipuuni
Toivoen että unohdat
jätät minut rauhaan
pyytäen ettet koskaan lähde
| Runoilija |
Runon nimi |
Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Pollix | Anna anteeksi | 8.2.2007 | 2 | Runo |
| Pollix | Hänen tarinansa | 28.12.2006 | 0 | Runo |
| Pollix | Hänen tarinansa osa 2 | 28.12.2006 | 0 | Runo |
| Pollix | Nimetön | 18.12.2006 | 0 | Runo |
| Pollix | Nimetön | 18.12.2006 | 0 | Runo |
| Pollix | Nimetön | 29.1.2007 | 0 | Runo |
| Pollix | Nimetön | 29.1.2007 | 0 | Runo |
| Pollix | Rakkaalle | 28.12.2006 | 0 | Runo |
| Pollix | Sinä | 29.1.2007 | 1 | Runo |
| Pollix | Sinulle sinusta | 8.2.2007 | 0 | Runo |
Kommentit
Upeasti rakennettu kokonaisuus. Sellaista sanojen taidetta, junou. Runon surullisuudesta huolimatta tämä on hyvin hyvin kaunis. Ja niin totta joidekin ihmisten kohdalla, ikävä kylläkin..
Hienoa :)
Niin totta, niin totta!! Aivan ihana, mun tunteet jonkun muun kirjottamana, hassua lukea...