Kaduttaa, syytä en tiedä.
nojaan käsiini
miettien kuumeisesti.
Mieleeni tulee tuhansia tilanteita,
satoja sanoja
sekä miljoonia kuvia
aiheuttamistani asioista.
Suljettujen silmieni eteen tulee eri tilanteita. Tiedän, että syy ei ole mikään niistä.
Diaesitys loppuu, ja palaan pohdiskeluun.
Vihdoin, lasken selkäni tuolilleni; unohdin antaa aplodit.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuo, taikka nuo, puhet hommelit ehkä latistavat tämän runon tunnelman.
Muuten kiva.
Joku tässä kolahti, pidin :)