Sattuipa sopivasti,
näin tänään kuunvalossa miten laskit
kaikki minusta itsessäsi olevat palaset maahan
ja hautasit ne kosteaan multaan kuin kuolleen
Halusin jaksaa taistella vastaan
mutta sen sijaan veinkin kukkia muistojemme suojaksi,
ehkä luonto säilöisi sen,
minkä me olemme ripotelleet jälkeemme
tuskallisen hitaasti, murunen kerrallaan
Olen sinulle yhä se sama höpsö lintutyttö,
mutta et sinä enää
asettele ruusunlehtiä sängylle vuokseni
etkä tule katsomaan pääsenkö turvallisesti perille
Onhan siinä se hieman katkeransuloinen kaiku
vaikka kyllä kai minä taas joskus muistan
miten kaunis öinen taivas voi olla
ilman sinuakin
Selite:
Opettelen luopumaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tää kosketti. hieno on.