Kudoin päälleni päivien verkkoa.
Yksi nurin ja toinenkin.
Yksi oikein ja ei koskaan enää.
Suojaksi sen piti tulla ylleni.
Kokemuksista kilpeni
Sanvalmiudesta miekkani.
Vaan sanoja en puhunut,
vain halki ilmaa haukoin hiljaa.
Kun aika päälleni kävi
kaatoi minua kuin terä viljaa.
Kokemuksen kalastajaksi
piti minun mennä onkineni.
Ongesta tuli ongelmani.
Siima köytti kaulan varteen
puun josta minä sen riistin.
Siinä olin suu auki killuva
sätkijä, potkija ja vihdoin viimein hiljentyvä.
Paikalla sata muistomerkkiä. Kasvualustana makaajan.
Tuuli kuiski kertomaani. Kiuru kuuli kiroukseni.
Vaan sanoja en puhunut,
vain halki ilmaa haukoin hiljaa.
Kun aika päälleni kävi
kaatoi minua kuin terä viljaa.
Selite:
Tarinaa taas.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi