Tarinanpätkä

Runoilija Jidáye

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 6.11.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

naukhel xuat kampi'un vel'bol Usstan llaar satiir.
 

Ilmassa väreili jännittynyt tunnelma.
Jostain kaukaa kuului vaimeaa suden ulvontaa,
joka hukkui pian suuren väkijoukon hälinän alle.
Ihmiset ja haltiat tönivät toisiaan ja astuivat toiselta
jalalta toiselle, etsien parempaa asentoa.
Kaikki olivat, kuin liian kireäksi viritettyjä jousia.

Toisilla oli naamallaan innokas ilme,
toiset taas olisivat tahtoneet vajota maan alle;
piiloon kaikelta tulevalta.
Kaikkien kädet näpersivät miekan, kirveen, veitsen,
tai jonkin muun aseen kahvaa, odottaen.

Talonpojat olivat sulkeneet tiluksiensa ikkunat
ja ovet huolella, ja laittaneet laudan vahvikkeeksi ovelle.
Karja oli viety sisälle
ja olisi voinut luulla, että tilat olivat hylättyjä,
autioita.

Pieni tuulen vire kävi ilmassa
viilentämässä hiukan hikisiä kasvoja,
jotka punoittivat toisilta pelosta ja toisilta
suuresta odotuksesta.
Kaikki yrittivät olla mahdollisimman
huomaamattomia, vaikka tuuppivatkin
kukin toistaan jatkuvasti.
Ilmapiiri alkoi lähentyä hajoamispistettä.

Ilmoille ilmestyi suuri korppi parvi,
joka suunnisti kylää kohti.
Merkki oli annettu.
Ilmassa kuului huotrasta vedettyjen miekkojen
ääni.
Melu yltyi suunnattomaksi huudoksi.
Erottui lauseen pätkiä: ”Kuolema saastalle!!” ,
”Pimeän poika kuoloon!!”.

Korpit kaartelivat Väkijoukon yläpuolella,
kuin odottaen jotain.
Samassa metsästä ilmestyi suuri joukko
örkkejä ja muita pimeän kätyreitä.
Joukon edessä ratsasti mustalla orilla
itse Pimeän poika, mustuuden seuraaja,
Galur.

Örkit saavuttivat kylän ja niiden tunkkainen
lemu täytti ilman.
Ihmiset ja haltiat huutivat tuskissaan
saadessaan mustan miekan ruumiiseensa.
Samoiten örkit päästivät verta hyytäviä
tuskanhuutoja miekkojen ja seipäiden osuessa niihin.

Selite: 
jotain keskeneräistä..
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot