Nimetön

Hiljaista ja hämärää
kylmää ja pimeää
pelottavan mustaa
Ei minua ole pakko rakastaa

Mutta se auttaisi,
auttaisi niin paljon.

Kokoaisi minut,
eheyttäisi minut,
rakentaisi uudelleen.

Palaseni ovat niin hukassa,
hamuan tyhjää

Kuljen,
mutten koskaan pääse perille.

Ei minua ole pakko rakastaa,
ei pakko pitää palasiani kädessäsi

Ja puhaltaa
Puhaltaa kuin kipeään haavaan

Puhaltaisitko?
Pitäisitkö?
Rakastaisitko?

Hiljaisuuteeni huutaisit
etsisit pimeästäni
toisit lämmön liekin hämärään
Katsoisit minua
ja rakastaisit.