"Kusipää!"
Kuulen huutosi jälleen,
Niin ivallisen,
Vailla lämmön häivääkään.
Ajatella, että olimme ystäviä.
Sinä vain yhtäkkiä muutuit,
Ja välimme viilenivät;
Ennätys, päivässä!
En enää kutsu sinua ystäväkseni,
En tunnusta olleeni kaverisi,
En myönnä tavanneemme,
En tunne nimeäsi.
Samoin teet sinäkin,
Vaan myös muutakin;
Haukut takana selkäni,
Jopa päin naamaanikin.
Olen kuulemma liian nörtti ystäväksesi,
Haluat olla suosittu ja 'cool' uudessa koulussasi.
Uhkailet muita ystäviäni,
Haluat, että jäisin yksin.
Eikä kukaan tajua paskaakaan,
Miten sanat voivatkaan satuttaa.
Paitsi minua.
Jääprinsessaa.
Selite:
Totta joka sana. Hän ei voi olla ystäväni, olen liian nöre. Yrittää haukkua, saada itsetuntoni nollalle, vaan minua ei voi sanoin kahlita; Olen kuuro vihollisilleni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huu...Rankkaa tekstiä. o__o; Um..Arvaan ketä tarkoitat tekstissäsi..Ei mikään ole kuin ennen, ja vissiin on turha toivoa että enää olisikaan..Ihana tuo runosi lopetus <3 Ja koko runo muutenkin on tosi hieno. n__n Kiitos kun olet olemassa ja ystäväni, ja toivotaan ettei meille syntyisi riitoja ja rähinöitä. ;>